Kouluruokailu nousi jälleen keskusteluihin tutkivan journalismin ansiosta otsikolla: ”Vantaalaiskoulussa lapset syövät lounasta jo kello 9.45” (HS 22.9.) THL:n asiantuntijan mukaan tämä on arkijärjen vastaista.
Mielestäni tämä on suora epäluottamuslause koulutuksen järjestäjälle, koulutuksesta vastaavalle johtajalle, oppilaitosten rehtoreille ja opettajille. He tekevät käytännön järjestelyt. Onko siis niin, että ammattipedagogit toimivat tahallaan vastoin lasten parasta?
Perusopetuslaki (628/1998) määrää, että opetukseen osallistuvalle on annettava jokaisena työpäivänä tarkoituksenmukaisesti järjestetty ja ohjattu, täysipainoinen maksuton ateria. Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa (Opetushallitus 2014) korostetaan, että kouluruokailun tulee tukea oppilaiden tervettä kasvua ja kehitystä, ja että ruokailuhetkien tulee olla oikea-aikaisia ja kiireettömiä. Perusopetuslain 3a§ (11.3.2022/163) mukaan perusopetusta suunniteltaessa, järjestettäessä ja siitä päätettäessä on ensisijaisesti huomioitava lapsen etu. Tämä tarkoittaa, että oppilaan koulupäivän kokonaisuus, mukaan lukien ruokailujen ajoitus ja pituus, tulee suunnitella siten, että se palvelee parhaiten oppilaan ikäkautta ja edellytyksiä sekä hyvinvointia ja oppimista. (lähde: https://www.oph.fi/fi/koulutus-ja-tutkinnot/kouluruokailu-kuuluu-kaikille)
Keskustelussa on tärkeä muistaa, että koulut ovat erilaisia. Oppilasmäärät, tilaratkaisut, ruoan valmistus, avustavan henkilöstön määrä. Koulun ja ruokapalvelun aikataulujen sovittaminen ei ole mikään pikku juttu. Lienee selvää, että myöskään jättisuurien ruokaloiden rakentaminen ei ole järkevää tilankäytöllisesti, energiakulutuksen ja tehokkuuden kannalta. Kouluihin on palkattu ammatipedagogeja tekemään Suomen parasta kasvatustyötä osaamisellaan ja yhteistyöllä. Minun on vaikea kuvitella, että kouluruokailua hankaloitettaisiin tahallaan tai sitä ei haluttaisi järjestellä hyvin. Sen sijaan voin kuvitella, että kaikki eivät voi syödä klo 11-12 välillä.
Tärkeintä mielestäni on, että kouluruoan maksuttomuus sekä laatu on turvattu. Seuraavaksi tärkeintä on, että ruokailuun on riittävästi aikaa. 15min ei riitä, 30min on hyvä taso. Esimerkiksi Vantaalla on panostettu kouluruuan laatuun lisäämällä tähän käytettävää budjettia. Yläkoululaisten ruokailuun on panostettu valvonnan lisäämisellä. Lisäksi riittävän pitkät ruokailuajat menevät muun aikataulutuksen edelle. Vantaan kaupungin kouluruokailun kehittämisestä vastaa projektipäällikkö. Hänen vastuualueeseensa kuuluu kouluruokailun ja ruokakasvatuksen kehittäminen, johon liittyen Vantaalla on toteutettu muun muassa kouluruoan suosion kasvattamiseen tähtäävää MUMS-hanketta sekä oppilaiden osallistamista ruokaryhmien kautta. Vantaan kaupunki palkittiinkin tästä pitkäjänteisestä kehitystyöstä Ruokakasvatusyhdistys Ruukku ry:n tunnustuksella.
Ratkaisuksi kellonaikaongelmaan on esitetty luokkaruokailua. Jospa alakoulun pienimmät oppilaat voisivat syödä luokissa samalla, kun isommat syövät ruokalassa. Tämä kuulostaa kätevältä ratkaisulta. Jopa niin helpolta, että herää kysymys, miksi tätä ei toteuteta. Syystä. Minulle on annettu selitykseksi, että ainakin seuraavista syistä tätä ei voida toteuttaa joillakin kouluilla. Opettaja ei voi lähteä hakemaan ruokakärryä ja jättää oppilaita valvomatta. Luokka sijaitsee hyvin kaukana ruokalasta, jopa eri kerroksessa tai eri rakennuksessa. Koululta ei löydy yhtään vapaata aikuista joka voisi tuoda kärryn (5min) ja viedä pois (5min), vaan tähän pitäisi palkata uusi avustaja. Erityisruokavalioiden kanssa saattaa tulla sekaannuksia ja jopa vaaratilanteita. Ruokailuvälineitä on vain tietylle määrälle oppilaita ja ruoan lämmityskapasiteetti riittää tietyn ruokamäärän lämmitykseen kerralla.
Jos pieni alakouluikäinen lapsi syö kotona aamupalan klo 7.15, hänen koulupäivänsä alkaa klo 8.15, ruokailu on klo 9.45 ja välipala tarjoillaan klo 12.30. Tästä syntyy kohtuullisen säännöllinen ruokarytmi. Jos yläkouluikäinen syö aamupalan klo 7.30, koulupäivä alkaa klo 8.15 ja ruokailu on klo 12.15, tulee aamupäivän aikana todennäköisesti nälkä. Tarvitaan välipalaa, ja se on ok. Toisaalta koulupäivä voi jatkua kolmeen, jolloin välipala on iltapäivälläkin ehkä tarpeen. Tähän on ainakin joillakin kouluilla saatavilla välipalakortti ja terveellistä välipalaa sitä vastaan. Ja kun kyse on yhtenäiskoulusta, on kaikki tämä otettava huomioon.
Palkataan lisää ohjaajia kuljettamaan ruokaa, rakennetaan suurempia ruokaloita ja isommat keittiökapasiteetit, tai pieniä yksiköitä, joissa kaikissa on omat ruokalat. Mikään näistä ei ole prioriteettilistalla. Lapset saavat maksuttoman lounaan, syövät sen rauhassa, ruoka on ravitsevaa ja hyvän makuista – nämä ovat prioriteetteja. Kenenkään kasvu, terveys tai oppiminen eivät vaarannu. En pidä omien eväiden syöntiäkään vakavana uhkana.
On todettava, että koulujen ammattilaiset tekevät varmasti parhaansa. Eivät tarkoituksella antaisi oppilaille haittaa aiheuttavien käytänteiden jatkua. Tästä asiasta ei saa hyvällä tahdollakaan kovin merkittävää vaaliteemaa tai klikkiotsikoita. Myrsky vesilasissa ja lässähtänyt pannukakku. Sen verran mietoja ovat ratkaisuvaihtoehdot. Sen sijaan pitäisin montaa muuta rempallaan olevaa asiaa paljon tärkeämpänä selvitettäväksi, kuten luokalle jättäminen perustellusti, kiusaamisväkivallan kitkeminen ja turvallisen koulun luominen.