Taustaa
Hallitusohjelmatavoitteen mukaisesti taiteen perusopetuksen laki uudistetaan parantamaan laatua sekä saatavuutta ja saavutettavuutta. Lakiuudistuksen myötä vaikutetaan rakenteellisiin muutostarpeisiin ja selkeytetään valtionosuusjärjestelmää. Voimassa oleva laki on pääosin 1990-luvulta. Uudistustyö on aloitettu vuonna 2024 ja kesäkuussa 2026 lakiesitys annettiin eduskunnalle käsiteltäväksi.
Taiteen perusopetus kattaa yhdeksän taiteenalaa: arkkitehtuuri, kuvataide, käsityö, mediataiteet, musiikki, sanataide, sirkustaide, tanssi ja teatteritaide. Opetus on tavoitteellista ja perustuu Opetushallituksen antamiin taiteen perusopetuksen opetussuunnitelma perusteisiin. Tähän asti oppimääriä on ollut kaksi: yleinen (500h) ja laaja (1300h). Jatkossa oppimääriä olisi esityksen mukaisesti vain yksi (800h/50op), sekä mahdolliset oppimäärää laajentavat opinnot (770h). Opetusuunnitelman perusteita uudistetaan yhtäaikaisesti eduskuntakäsittelyn kanssa parhaillaan, mikä on hieman erikoista. Laki määrittelee opetussuunnitelmatyötä, ja mikäli lakia ei ole hyväksytty, ovat opetussuunnitelmatkin vielä mahdollisesti hataralla pohjalla. Tähän liittyy viime viikkoina kohua herättänyt muskareiden kohtalo. Tästä lisää tuonnempana.
Hyvä tarkoitus, haastava toteutus
Taiteen perusopetuksen vuotuinen valtionosuusrahoitus on n. 104,6 miljoonaa euroa. Rahoituksesta n. 90% ohjautuu historiallisista syistä musiikkioppilaitoksille. Loput kahdeksan taidealaa jakavat 10%. Tässä on ensimmäinen muutosajuri lakiuudistukselle. Musiikin perusopetusta ei voida kuitenkaan ajaa alas, tämä on selvää. Miten siis jatkossa rahoitetaan kaikkia taidealoja yhdenvertaisemmin? Tämä onnistuu lisäämällä merkittävästi määrärahaa, ja pohtimalla, miten musiikissa pärjätään jatkossa ehkä hieman pienemmällä rahoituksella. Siinä toteutettava yksilöopetus on kalliimpaa kuin ryhmäopetus. Rakenteita ja toteutustapoja on kyettävä uudistamaan – enää ei voida mennä samoilla kuin tähänkin asti.
On lisäksi ratkottava, miten yhä useampi vaatimukset täyttävä oppilaitos pääsisi valtionosuuden piiriin ajamatta kuitenkaan olemassa olevien oppilaitosten toimintaa alas. Kaikkien taidealojen sisällä on toimijoita, jotka eivät ole valtionosuuden piirissä. Nimittäin tavoite on parantaa saavutettavuutta ja saatavuutta.
Keitä taiteen perusopetuksen oppilaat ovat?
Taiteen perusopetusliitto ja Me-säätiö toteuttivat selvityksen taiteen perusopetuksen saavutettavuudesta (julkistus 3.11.2026). Selvitys perustuu yli 5 500 oppilaalta ja huoltajalta saatuun kyselyvastaukseen, ja siinä oli mukana 124 oppilaitosta kaikilta yhdeksältä taiteen perusopetuksen taiteenalalta eri puolilta Suomea. Vaikka Suomessa annetaan laadukasta taidekasvatusta, se ei valitettavasti tavoita riittävän monia lapsia.
Saavutettavuudella tarkoitetaan erityisesti sosioekonomista ja taloudellista näkökulmaa. Selvityksen mukaan osallistujat eivät jakaudu tasaisesti.
– Vaikka tpo:ta järjestetään, 85% Suomen kunnista, yli 40% oppilaista on Uudeltamaalta.
– 63% taiteen perusopetuksen oppilaista oli tyttöjä.
– 12% alle 18-vuotiaista lapsista ja nuorista puhuu äidinkielenään muuta kuin suomea, ruotsia tai saamea.
– yli 80% oppilaista on korkeasti koulutetuista perheestä
– kyselyyn vastanneiden oppilaiden perheistä 6,6% ilmoittaa tulevansa toimeen suurin vaikeuksin tai vaikeuksin
– vapaaoppilaspaikalla eli täysin ilman lukukausimaksuja opiskeli 2% kaikista taiteen perusopetuksen oppilaista (2 200oppilasta)
(Lähde: Taiteen perusopetuksen saavutettavuus – ketkä jäävät ulkopuolelle?, Me-säätiö 2026.)
Onneksi pitovoima on kuitenkin vahva: 82% vastanneista kertoi, että aikoo jatkaa taiteen perusopetuksen parissa myös seuraavalla lukukaudella. Eli kun mukaan löydetään, siellä myös pysytään.
”Taiteen perusopetus on kytköksissä instituutioihin kuten musiikkiopistoihin. Nämä taideinstituutiot edustavat keskiluokkaisia arvoja: elämäntapaa, johon kuuluu itsensä kehittäminen, tavoitteelliset harrastukset, yksilöopetus, suunniteltu vapaa-aika, todistukset ja suoritteet. Keskiluokkaiset instituutiot houkuttavat keskiluokkaisia harrastajia.” toteaa Sosiologi Riie Heikkilä (Lähde: Taiteen perusopetuksen saavutettavuus – ketkä jäävät ulkopuolelle?, Me-säätiö 2026.)
Musiikki on oma lajinsa – yksilöopetusta ja vauvamuskareita
Varhaisiän musiikkikasvatusta eli tutummin muskaritoimintaa on järjestetty vuosikaudet. Taiteen perusopetuksessa sitä antavat korkeasti koulutetut ammattilaiset. Musiikin vaikutuksia lapsen oppimiseen ja kehitykseen on tutkinut laajasti mm. aivotutkija Minna Huotilainen. Vaikutukset ovat kiistattomat. Muissa taidelajeissa on tyypillistä, että varhaisiän opetus alkaa n. 5-6-vuotiaana. Muskarit alkavat jo vauvaiässä.
Muskarit ovat osa taiteen perusopetusta ja niihin on ollut mahdollista saada valtionosuutta, jonka myöntämisessä ministeriö käyttää osin harkintaa. Lakiuudistus ja opetussuunnitelman perusteiden uudistaminen ovat nostaneet pintaan huolen siitä, kuuluvatko muskarit enää jatkossa taiteen perusopetukseen? Oppimäärään kuuluvat opinnot nimittäin kerryttävät opintopisteitä ja niitä arvioidaan. Tarvitsevatko vauvat ja taaperot opintopisteitä? Eivät tarvitse.
Opetushallituksen TOPS2028 opetussuunnitelmalaadinnan kuulemistilaisuudessa 28.10. esitettiin, että ”lainvalmistelun tahtotila ja lain tarkoitus on, että vauvojen ja taaperoiden varhaisiän taidekasvatus ei kuulu taiteen perusopetuksen 50 opintopisteen oppimäärään eikä oppimäärää laajentaviin opintoihin eikä valtionosuusrahoituksen piiriin”. Helsingin Sanomien artikkelissa 3.11. sivistysvaliokunnan jäsen, hallituspuolueen edustaja Maaret Castrén (kok) totesi, että hallituksen esityksessä ei olla puuttumassa muskareiden nykyiseen asemaan. OKM on julkaissut 4.11. kotisivuillaan UKK-osiossa seuraavaa: ”Uudistuksen tarkoituksena ei ole vähentää tai estää varhaisiän taidekasvatusta.” Eli ei oteta kantaa, kuuluuko varhaisiän taidekasvatus taiteen perusopetukseen vai ei. Järjestää sitä saa vaikka kuinka paljon. Lain valmistelun eli ministeriön, opetushallituksen ja kansanedustajien näkemyksissä on ristiriita. Se ei ole vähäinen, se on merkityksellinen.
Muskareiden status osana taiteen perusopetusta on tärkeä säilyttää. Siksi tarvitaan ratkaisu, välimalli, jossa oppimäärän ulkopuolelle jäävät muskarit jäävät osaksi taiteen perusopetusta, mutta eivät kerrytä opintopisteitä. Kukin oppilaitos arvioi kohdallaan, miten paljon valtionosuutta tähän toimintaan jyvittää. Syrjäseuduilla on vaikeampaa koota riittävän isoja ryhmiä, joten kunnan tai valtion tukea tarvitaan.
Vauvat ja taaperot eivät tiedä, istuvatko he taiteen perusopetuksessa vai muulla tavoin järjestetyssä muskarissa. Korkeasti koulutetun opettajan opetukseen ei pitäisi vaikuttaa järjestäjätaho – muskari on muskari. Päätähdet eli lapset saavat taidekasvatuksesta hyödyn, kunhan vain ohjautuvat sen piiriin.
Havaintoja
Huoli kohdistuu haja-asutusalueisiin, kasvukeskusten ulkopuolelle ja sinne, jossa oppilaitosverkosto on hajallaan. Taiteen perusopetuksen järjestäminen tulisi olla ketterää, aluekohtaisiin hyviin käytänteisiin ja malleihin nojautuen. Opetusta tulee olla jatkossa tarjolla kaikkialla Suomessa.
Uhkana on, että koulutuksen järjestämisen ja oppilaitoksen ylläpitämisen (yksityiset) välille jää kuilu, jossa kiistellään, pitääkö toiminta järjestää kilpailutuksen kautta, voivatko kunnat tukea yksityisiä toimijoita ja miten vastuut jakautuvat. Hallinnolliset kankeat rakenteet saavat helposti kunnat varovaisiksi ja tekemään ratkaisuja, jotka ovat omiaan heikentämään saavutettavuutta. Nyt jo tiedetään, että yksityisten toimijoiden sopimuksia ollaan irtisanomassa. Tämä ei vahvista lakiuudistuksen tarkoitusta, koska ne tippuvat pois taiteen perusopetuksen piiristä ja siirtyvät alvilliseksi taidetoiminnaksi, hintoihin tulee roima korotus ja osallistumiskynnys nousee.
Miten saamme kaikki mukaan taustasta riippumatta? Osallistumista tuetaa vapaaoppilaspaikoin ja erilaisilla harrastustuilla. Tästä huolimatta monitaustaiset ovat aliedustettuina taiteen perusopetuksessa. Heillä ei joko ole tietoa tai ymmärrystä tästä mahdollisuudesta. Suomessa ovat käytössä mm. Tempo-orkesterit, joilla tavoitetaan monitaustaisia osallistujia paremmin. Tämä ei ole kuitenkaan taiteen perusopetusta. Mikkelissä käynnistyy laajamittainen musiikkikasvatuksen uudistus varhaisiästä toiselle asteelle saakka. Tavoitteena on kehittää rakenteita siten, että musiikin harrastaminen olisi entistä saavutettavampaa, joustavampaa ja tasa-arvoisempaa.
Meillä ei ole varaa jättää yhtäkään taideharrastuksesta kiinnostunutta ulkopuolelle. Muskarit ovat tärkeä kasvualusta musiikin elinikäiselle harrastamiselle. Ne tulisi ulottaa päiväkoteihin, kohtaamispaikkoihin ja kaikkien saavutettaville. Rakenteiden on joustettava silloinkin, kun harrastus halutaan aloittaa vaikkapa yläkouluiässä.
Entäs nyt?
Kuten edellä olen esittänyt, lakiuudistukseen liittyy paljon epäselvyyksiä. Erityisesti saavutettavuuden parantuminen pohdituttaa. Lakiuudistukseen ei saa jäädä stipluja, jotka hankaloittavat tavoitteen saavuttamista. Nyt ollaan tekemässä muutosta lasten ja taiteen parhaaksi. Koska harjoitus on haastava, on kannattavampaa ottaa lisäaika ja jatkaa valmistelua, kuin tyytyä osittain toimivaan uudistukseen. Saksalaisittain ”verchlimmbessern” – parantaa huonommaksi.