Mitä opimme lasten oppimisen polun alkuvaiheen kokeiluista?
Viime viikolla Opetus- ja kulttuuriministeriö julkaisi kaksivuotisen esiopetuksen kokeilun tulokset – kokeilu, jossa lapset aloittivat esiopetuksen jo 5-vuotiaina ja osallistuivat kahden vuoden ajan esiopetukseen. Kokeilu toteutettiin 148 kunnassa vuosina 2021–2024, ja siihen osallistui yli 37 000 lasta. Tutkimus tarjoaa arvokasta tietoa siitä, miten varhaisempi esiopetuksen aloitus vaikutti lasten oppimisen ja kasvuympäristön kehittymiseen. 
Tulokset kertovat muun muassa siitä, että:
osallistuminen varhaiskasvatukseen ja esiopetukseen lisääntyi hieman kokeiluryhmässä, mutta lasten sosiaaliset taidot ja akateemiset valmiudet kehittyivät samansuuntaisesti sekä kaksivuotisessa mallissa että nykyisessä yhden vuoden esiopetuksessa, eikä merkittäviä eroja löytynyt näissä taidoissa lyhyellä aikavälillä.
Samoin on Suomessa pilotoitu alkuluokkatoimintaa 5-8-vuotiaille – joustavia luokkaryhmiä, joissa esiopetus ja alkuopetus toimivat yhdessä tukien lapsen koulupolkua ja siirtymää perusopetukseen. Valmiuksissa saattaa olla isojakin eroja riippuen siitä, onko syntynyt alku- vai loppuvuodesta. Alkuluokkatoiminnasta on saatu sekä positiivista palautetta että käytännön kokemuksia toiminnan mahdollisuuksista monialaiseen yhteistyöhön ja lasten yksilöllisten tarpeiden huomioimiseen.
Omat ajatukset:
Sekä kaksivuotinen esiopetuskokeilu että alkuluokkatoiminta osoittavat, että opinpolun alkuvaiheen kehittämiselle on olemassa aito tarve ja halu.
Itse olen miettinyt, että kaksivuotinen esiopetus voisi olla hyvä tapa purkaa painetta koulun ensimmäisellä luokalla saada kaikki oppilaat nopeasti samaan vauhtiin. Tutkimustulos kuitenkin kumoaa tämän tarpeen.
On ensiarvoisen tärkeää, että näistä kokeiluista saadaan laadukasta ja kattavaa tutkimustietoa, jotta voimme tehdä tiedolla johdettuja päätöksiä lasten parhaaksi.
Kyseeseen saattavat tulla tilat- ja resurssit. Toisaalta uusia muunneltavia tiloja rakennettaessa ja resurssikohdennuksilla monia asioita voidaan priorisoida.
Opintien aloitus on hyvin kriittinen vaihe. Kyseessä ovat vielä pienet lapset. Toisaalta silloin rakennetaan pohjaa tulevalle. Myöhemmin syntyvät haasteet tulisi ennaltaehkäistä mahdollisimman hyvin.
Vielä on kuitenkin ratkaisematta se, miten alku- ja loppuvuodesta syntyneiden lasten taitotasot otettaisiin paremmin huomioon. Tämä koskee myös harrastustoimintaan, jossa joukkuejaottelu perustuu syntymävuoteen.
Uskon, että juuri tällainen rohkea kokeilukulttuuri – joka yhdistää tutkimuksen, käytännön pedagogiikan ja lasten hyvinvoinnin – on avain siihen, että rakennamme koulutusta jatkuvasti paremmaksi jokaiselle lapselle.
