Sivistyksen teemavuoden ollessa lopuillaan pohdintoihin nousee kysymys: millaista keskustelukulttuuria jatkossa rakennamme? Kesän SuomiAreenan tämän vuoden teemaksi oli valittu sivistys. Seurasin keskustelua paikan päällä ja myöhemmin tallenteilta. Toistuvana teemana panelistien argumenteissa oli kestävä demokratia. Sivistyksen teemavuosi tuli todella tarpeeseen. Vaikka sivistys-termi ei ole helppo ja lähestyttävä, on sen ajankohtaisuus jopa yllättänyt. Sivistys auttaa käsittelemään muutosta ja ymmärtämään sitä, huolehtimaan omasta ja muiden hyvinvoinnista sekä vahvistaa demokratiaa.
Mitä meidän tulisi tehdä, missä voisimme olla avuksi? Sivistykseen kuuluu, että tullaan toimeen eri mieltä olevien kanssa ja ollaan ystävällisiä. Samaan aikaan somealustojen algoritmit ja keskustelukuplat vahvistavat sitä, mihin ihmiset ohjautuvat oman kiinnostuksen mukaan. Aiheesta lisää tietokirjallisuuden Finlandia-ehdokas Perttu Pölösen teoksessa Saisinko huomiosi? (2023). Monipuolisten näkökulmien huomioiminen ja niihin törmääminen kaventuu. Syntyy arvostavan dialogin tyhjiö. Vaikka juuri sitä tarvittaisiin esimerkiksi koulutuspolitiikan taustalla. Tämä tarkoittaa sitä, että tarvitaan yhä enemmän vuorovaikutusta somealustojen ulkopuolella.
Keskustelevan tai puntaroivan demokratian edistäminen tarkoittaa, että tasa-arvoisesti keskustelevat osapuolet kunnioittavat ja kuuntelevat toistensa mielipiteitä. Tähän liittyy myös oman mielipiteen muuttamisen mahdollisuus.
Vapaa Sivistystyö ry teetti keväällä 2024 E2 Tutkimuksella selvityksen siitä, miten päättäjät näkevät vapaan sivistystyön eli mm. kansalaisopistojen yhteiskunnallisen merkityksen ja tulevaisuuden.
Kyselyyn vastasi 11 päättäjää ja korkeassa asiantuntija-asemassa olevaa henkilöä. Päättäjien joukossa oli edustajia sekä hallitus- että oppositiopuolueista. Yksi keskeisistä tuloksista oli, että dialogi- ja demokratiataidot korostuvat jatkossakin. Vapaa sivistystyö turvaa yhteiskuntarauhaa tarjoamalla paikan dialogi- ja kansalaistaitojen harjoittelulle. Tutkimuksen yhteenvedossa todetaan myös, että Suomen tulevaisuuden keskiössä on väestön sivistystaso. ”Kyse ei ole vain kansalaisten tietopohjasta, tutkinnoista ja oppineisuudesta, vaan myös ajattelun laaja-alaisuudesta, tiedon roolista, käyttäytymisestä sekä kyvystä ratkoa ongelmia ja menestyä. Panostus sivistykseen resonoi eriarvoisuuteen, keskustelukulttuurin kärjistymiseen, polarisaatioon ja ihmisten pahoinvointiin. Sivistys on keino puolustaa demokraattisen yhteiskunnan ydintä. Tämä tulisi ymmärtää sekä kansalaisten että päättäjien joukossa. ” (Lähde: vapausjavastuu.fi, E2 Tutkimuksen selvitys VST ry:lle, loppuraportti 30.4.2024)
Palatakseni alun kysymykseen, mitä me voimme tehdä.. Kun edelleen keskiössä on sivistys, nousee kunnioituksen ja arvostuksen sekä siihen lisätty empatialla varustettu uteliaisuus tärkeäksi. Tarvitsemme paikkoja ja kohtaamisia, joihin kuntalaiset kokoontuvat lähtökohdistaan ja titteleistään riisuttuina. Rakennetaan sellaista kaupunkikulttuuria, jossa sivistys on jokaisen kuntalaisen ulottuvilla.