Hyvää vapaaehtoisten päivää 5.12. 
Tässä maassa monet asiat rakentuvat kansalaisjärjestöjen ja vapaaehtoistoiminnan varaan. Eikä se ole sattumaa. Suomea on rakennettu vapaaehtois- ja talkoovoimin yhteishengessä aikojen alusta.
Vapaaehtoisena toimiminen on valtavan antoisaa. Sekä siksi, että voi edistää yhteistä hyvää, mutta myös siksi, että siinä tutustuu ihmisiin. Lämmin yhteistyö ja ystävyys ovat yhteisöjen voima.
Nykyiselläänkin vapaaehtoistoimintaa on valtavan paljon. Tutkimuksen mukaan vapaaehtoistoiminta kiinnostaa ja tekijöitä riittää. Käytännön kokemus osoittaa kyllä jotain aivan toista!!! Yhdistys siellä, järjestö täällä kertoo vapaaehtoisten vähyydestä. Yhdistyksiä lakkautetaan ja vapaaehtoistoiminnot hiipuvat. Vastuut kasautuvat harvojen niskoille ja hekin uupuvat. Olen kuullut lukuisia tarinoita, miten ennen aktiivinen vapaaehtoinen on jättänyt tehtävät, koska ei vaan enää jaksa raataa. Tätä se on kait ollut vähän aina, mutta mielestäni tämän tyylinen puhe on lisääntynyt. Mistä se kertoo?
Olemme eläneet nyt jo jonkin aikaa hyvin yksilökeskeistä aikaa. Sille ei ole enää tilausta. Tarvitaan ajattelun muutos takaisin siihen yhteiseen hyvää, jossa ensin tulee ME ja siinä samassa myös MINÄ. Tarvitaan tekoja, vastuunkantoa ja sitkeyttä, halua vaikuttaa ja olla osa yhteisöä. Se on luksusta sekä tekijälleen että saajalle. Syy sille, että ei ole aikaa vapaaehtoistyölle ei oikeastaan ole ajan puutteessa, vaan siinä, että yhteinen hyvä ei saa viedä osaa omasta ajasta. Sitä ei nähdä riittävän tärkeänä.
Mielestäni meidän tulisi yhdistää voimia, karsia turhia päällekkäisyyksiä. Tehdä aitoa yhteistyötä, astua sisäkehältä ulos ja tehdä enemmän yhdessä. Kevyemmin ja ketterämmin.
Olen iloinen, että Orpon hallitus on nimittänyt työryhmän laatimaan kansalaisjärjestöstrategian, jossa mm. mainitaan yhtenä tavoitteena: ”Kannustamme ihmisiä osallistumaan kansalais- ja vapaaehtoistoimintaan purkamalla kansalaisjärjestöjä koskevia normeja, uudistamalla viranomaisten toimintatapoja ja yhtenäistämällä viranomaistulkintoja. Selvitämme järjestö- ja vapaaehtoistoiminnan lainsäädännöllisiä esteitä ja uudistamme muun muassa yhdistyslakia.”
Yhdistystoiminta on vapaaehtoistyössä aivan liian kankeaa. Siihen on löydyttävä kevyempiä muotoja. Mutta ei se hallituskaan kaikkea voi tehdä. Kyllä vapaaehtoistyön ymmärrys ja arvostus syntyy jokaisessa yksilössä itsessään. Tarvitaan uusi nousu ja vanhan hyvän hengen nostatusta. Meillä kaikilla on sisäänrakennettu luksusmoottori, jonka käytöstä olisi valtavasti yhteiskunnallista iloa. Ei tarvita muuta kuin sisäinen hoksaus ja sopiva kohde. 