Lukisitko mielelläsi paikallismediasta alueen saavutuksista, kehittämistyön tuloksista, onnistumista, parannuksista, hyvistä teoista, menestystarinoista, mahdollisuuksista? Vai kiinnostaako sinua lukea oman kaupunkisi haasteista, parannuskohteista, epäonnistumisista, uhista ja vaaroista?
Vastaus molempiin voi olla kyllä. Löydän tästä useita näkökulmia. Ajatuksiani on kirvoittanut sosiaalisessa mediassa keskustelu siitä, miten paljon kaupungissa ilmeneviä kipupisteitä on tarpeen tuoda esiin ja mikä on sen hinta.
Yksi negatiivinen juttu saattaa vaikuttaa enemmän kuin viisi positiivista. Meille jäävät luontaisesti mieleen negatiiviset asiat, jotka pohdituttavat ja menevät tunteisiin. Saatta syntyä tunne, että kaikki on pielessä. Joten kallistaisin painokertoimen hyviin asioihin. Asioiden mittakaava kannattaa pitää mielessä. Jos kolme ihmistä on kohdannut haasteita, ei se välttämättä tarkoita, että kaikki on pielessä. Sata muuta voi olla hyvinkin tyytyväisiä.
Luemme juttuja ja artikkeleita aina omista lähtökohdistamme. Päivän fiilis, tiedossa olevat faktat ja oma tausta vaikuttavat uutisen ja artikkelin tulkintaan. Muutamissa sekunneissa teemme päätöksen, onko sisältö aiheellista vai aiheetonta, kannatettavaa vai ei, kommentoinnin veroista vai sivuutettavaa. On totta, että Vantaa kamppailee imagohaasteiden kanssa. Osin tämä on iän ikuista pölyttynyttä mielikuvaa siitä, millaista Vantaalla on. Itse muutin Vantaalle 2000-luvun alussa, eikä minulla ollut ennakkokäsitystä alueesta. Nyt asuttuani eri kaupunginosissa yli 20 vuotta, osaan arvostaa Vantaan palveluita, sijaintia, luontoa, kulttuuri- ja elinkeinomyönteistä pöhinää.
Yksittäiset tapaukset saattavat nykyisin leimata helposti koko kaupungin. Myös väestönkasvu on reipasta ja yli 250.000 asukkaan kaupungissa on jo pelkästään alueellisia vaihteluita isosti. Jos ei olisi Vantaata, ei olisi asukkaita eikä paikallista mediaa. Ja toisin päin – ilman asukkaita ei olisi Vantaata. Uskon, että toivomme kaupungille parasta ja pyrkimys on hyvään. Myös päätöksenteosta vastaavat ihmiset, ne kaupunkilaiset.
Aina löytyy kehitettävää ja se on luonnollista. Kehittämiskohteita ei kannata pelätä, niihin on hyvä suhtautua uteliaisuudella. Sanavalinnoilla ja merkityksillä on iso vaikutus. Etsitäänkö asiaan syyllistä vai ulospääsyreittiä? Tekeekö joku väärin vai tuodaanko esiin vaihtoehtoinen toimintatapa?