Vanhemmuus on elämän kauneimpia ja haastavimpia tehtäviä. Se tuo iloa ja ylpeyden hetkiä, mutta toisinaan myös huolta ja uupumusta. THL:n tuore FinLapset-tutkimus (2024) muistuttaa meitä siitä, että suurin osa esikouluikäisten lasten vanhemmista voi hyvin ja suhtautuu optimistisesti tulevaisuuteen. Kuitenkin tutkimus tuo esiin myös huolestuttavia piirteitä – erityisesti yhden vanhemman perheissä, joissa vanhemmat kokevat usein merkittävää kuormitusta.
Neuvola: tuki, joka tavoittaa
Neuvola on suomalaisen lapsiperhepolitiikan kulmakivi, ja sen merkitys korostuu vanhemmuuden tukemisessa. Vaikka valtaosa vanhemmista on tyytyväisiä neuvolapalveluihin, jopa 30 prosenttia kertoo jääneensä vaille riittävää tukea omaan jaksamiseensa tai parisuhteeseen liittyen. Tämä on huolestuttava tieto, sillä vanhemmuuden tukeminen ei ole vain perheen hyvinvointia – se on myös lasten kasvun ja kehityksen perusta.
Voisiko neuvolan rooli olla entistä vahvempi kuormittuneiden perheiden tukemisessa? Neuvolassa tehdään jo nyt valtavan hyvää työtä. Ehkäpä lisäresurssia pitäisi siirtää perhekeskusten ja kohtaamispaikkoihin. Vanhempia tulisi aktiivisesti rohkaista kertomaan tarpeistaan, olipa kyseessä jaksaminen, taloudelliset haasteet tai yksinäisyys. Erityisesti yhden vanhemman perheiden tarpeet tulisi tunnistaa herkemmin. Neuvolan ammattitaitoinen henkilökunta voi toimia turvasatamana, joka auttaa perheitä löytämään oikeat palvelut ja tarjoaa konkreettista apua arjen haasteisiin.
Lasten ruutuaika ja sen vaikutukset
FinLapset-tutkimus tuo esiin myös huolen lasten kasvavasta ruutuajasta. Noin puolella esikouluikäisistä lapsista ruutuaika vapaapäivinä ylittää kaksi tuntia. Tämä saattaa tuntua kohtuulliselta, mutta pitkällä aikavälillä lisääntynyt älylaitteiden käyttö voi heikentää lapsen hyvinvoinnille tärkeitä asioita, kuten riittävää unta, liikuntaa ja sosiaalista kanssakäymistä.
Ruutuaika ei ole vain ajanvietettä – sen liiallinen käyttö voi vaikuttaa myös lapsen kehitykseen. Tutkimukset ovat osoittaneet, että runsaasti digilaitteiden ääressä vietetty aika voi vähentää lasten aktiivista leikkimistä, joka on olennainen osa lapsen motoristen ja kognitiivisten taitojen kehittymistä. Lisäksi pitkäkestoinen ruutuaika voi lisätä riskiä keskittymisvaikeuksiin ja tunne-elämän haasteisiin, levottomuuteen ja häiriökäyttäytymiseen.
Olen korostanut jo pidemmän aikaa neuvolan merkittävää roolia. Erityisesti viime vuoden aikana keskusteluun nousi älylaitteiden ja ruutuajan käyttö, johon neuvolan kautta voidaan antaa ohjeistusta jo aivan lapsen varhaisista vuosista alkaen. Ei syyllistäen, vaan ohjeistaen ja tutkimustuloksista kertoen. Silmiini osui jokin aika sitten otsikko, että jossakin neuvolassa halutaan jatkossa ohjeistaa myös vanhempia ruutuajan käytöstä. Tutkija ja kehitysneuropsykologian dosentti Anneli Kylliäinen onkin todennut, että ruutuajan säätely on kansalaistaito. Oivallista!
Vanhempien rooli on keskeinen lapsen ruutuajan hallinnassa. Aikuisten tehtävänä on auttaa lapsia löytämään tasapaino ruutuaikojen ja muiden aktiviteettien välillä. Tämä voi tarkoittaa esimerkiksi yhteisiä ulkoiluhetkiä, leikkejä tai osallistumista harrastuksiin, jotka tarjoavat lapsille aktiivisia ja sosiaalisia kokemuksia. Neuvola on myös keskeinen vaikuttaja liikunnallisen elämäntavan painottamisessa ja tavoittamisessa.
Oman kokemukseni mukaan haasteita kohdataan siinä, että neuvoloissa ei ohjeistusten mukaan voi ”markkinoida” järjestöjen ja yhteisöjen tarjoamia vapaa-ajan viettomahdollisuuksia. Kuten edellä on todettu, neuvolat ovat niin keskeisiä toimijoita, että heillä juuri pitäisi olla kaikki mahdolliset keinot esitellä niin kaupungin kuin kolmannen sektorin tarjoamia palveluja hyvinvoinnin ja laadukkaan elämän edistämiseksi.
Yhteisö ja perheen tukiverkot
Perheiden hyvinvointi on meidän kaikkien vastuulla. Tutkimuksen mukaan perheet hyötyisivät edullisista ja saavutettavista vapaa-ajan palveluista, jotka houkuttelevat lapsia ja vanhempia ruutujen äärestä liikkumaan ja viettämään aikaa yhdessä. Vantaalla tarjotaan maksuttomia Harrastusten Vantaa -kerhoja koululaisille. Joulukuussa perustettiin juhlavuoden rahasto harrastamisen tukemiseen. Varhaiskasvatusikäiset tosin taitavat olla hieman näiden palvelujen ulkopuolella. Naapurustot, koulut ja varhaiskasvatus voivat myös olla tärkeitä osia perheiden tukiverkostoa. Yli kolmannes yksinhuoltajista on joutunut tinkimään perustarpeistaan, kuten ruoasta tai lääkkeistä, taloudellisen tilanteensa vuoksi. Lisäksi monet kokevat yksinäisyyttä ja uupumusta. Tämä vaikuttaa suoraan perheen kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin ja voi heijastua myös lapsiin. Yksin vanhemmuudesta selviäminen vaatii paljon, mutta harvoin yksin tekeminen on paras ratkaisu.
Nostan esiin jälleen vapaaehtoistyön ja järjestöjen merkityksen. Valitettavasti MLL:n lastenhoitoapu on jouduttu lopettamaan resurssien vähentymisen vuoksi. Tuen tarve ei ole ymmärtääkseni kuitenkaan loppunut, vaan tämäkin tutkimus osoittaa, että erityisesti yhden vanhemman perheissä tukea tarvittaisiin edelleen. Ennen kuin löydämme lastenhoitoavulle korvaavia toimintoja, on meidän avattava silmämme ja sydämemme ja tarjottava rohkeasti apua heille, jotka sitä tarvitsevat. Ja heidän tulee myös ottaa sitä rohkeasti vastaan – tiedän, sen ei ole aina helppoa.
Yhdessä kohti parempaa hyvinvointia
Lapsen kasvattaminen ei ole vain yksittäisen vanhemman tehtävä, vaan koko yhteiskunnan vastuulla. Tarvitsemme rohkeutta ja herkkyyttä kuunnella vanhempien tarpeita ja rakentaa heille entistä kattavampia tukipalveluja. Neuvolan, varhaiskasvatuksen ja perhepalveluiden tiivis yhteistyö voi luoda perustan, jossa jokainen vanhempi ja lapsi tuntevat olevansa turvassa ja tuettuja.
Vanhemmuus voi olla yksinäistä, mutta sen ei tarvitse olla sitä. Yhdessä voimme auttaa perheitä jaksamaan ja tarjota lapsillemme turvallisen ja onnellisen tulevaisuuden. Tämä on investointi, joka kantaa hedelmää pitkälle tulevaisuuteen. Lapsen oikeus leikkiin, oppimiseen ja turvalliseen lapsuuteen on meidän kaikkien vastuullamme.
