Harrastamisen Suomen mallin harrasteryhmät ehkäisevät lasten ja nuorten eriytymistä, edistävät yhteisöllisyyttä ja lisäävät hyvinvointia. OKM:n hanke on toiminut vuodesta 2021 lähtien. Perusopetusikäisiä osallistujia on ollut 143000, ja nyt vaikuttavuutta selvitetään Me-säätiön toimesta 20 kunnan alueella. Mukana tuloksissa tulee olemaan myös Vantaa myöhemmin tänä vuonna.
12.3. julkistetut tulokset ovat lupaavia ja huomionarvoisia. Tavoitteena on tarjota jokaiselle peruskoululaiselle mieluisa ja maksuton harrastus koulupäivän yhteydessä. Erityisesti pyrkimyksenä lienee tavoittaa ne lapset, joilla ei ole yhtään harrastusta. On selvää, että osallistujissa on mukana niitä aktiivisia perheitä, joilla on jo valmiiksi harrastuksia ja luontaisesti taipumus ohjata lapsia harrastamaan tai hyvät lähtökohdat.
👉 Tärkeä saavutus kuitenkin on, että pienituloisista (35%) tai heikommassa asemassa olevista perheistä on tavoitettu lapsia.
👉 16 % osallistujaperheistä on todennut, että heillä ei olisi mahdollisuutta harrastaa ilman tätä harrastusryhmää. Valtakunnan tasolla sen arvioidaan koskevan n. 22 800 lasta. Osuus ei mielestäni ole riittävän suuri tavoitteeseen nähden, mutta suunta on oikea. Mieluisa harrastus ja kiinnittyminen yhteisöön on yksi tärkeimmistä ennaltaehkäisevistä tekijöistä – ehdottomasti hyvinvointi- ja turvallisuustekijä.
👉 Harrastusryhmät olivat viimeisen 6kk aikana kiusaamisesta, syrjinnästä ja rasismista vapaita paikkoja monille sellaisille lapsille, jotka kokevat näitä muualla. Kiusaamisenvastaista työtä tehdään monella rintamalla aktiivisesti. Ilahduttavaa on, että valonpilkahduksista kerrotaan.
Selvityksen mukaan keskeistä on myös se, että harrastaminen tapahtuu koulupäivän yhteydessä. On ymmärrettävää, että kouluympäristö on saavutettava. Siirtyminen toisaalle tai harrastaminen ilta-aikaan saattaisi pudottaa osan kohderyhmästä pois. Vuosikausia on käyty keskustelua siitä, miten jopa koulupäivien keskellä voitaisiin hyödyntää liikuntaa tai taidetta: se voisi tuoda lisää virtaa opiskeluun, katkaista päivän sopivalla tavalla ja auttaa keskittymään – siis lasten näkökulmasta. Maailmalla tämä on saatu onnistumaan, Suomessa ei. Onneksi sentään aamun ja iltapäivän tunnit osataan jo hyödyntää.
Kun kipinä harrastamiseen syttyy, löytyvätkö meiltä oikeanlaiset ohjaustoimet eteenpäin? Suotavaa olisi, että jokainen lapsi löytäisi pysyvän ja pitkäjänteisen harrastuksen itselleen. Tämän vuoksi meiltä pitää löytyä vaihtoehtoja aloittaa harrastus 10-vuotiaana tai vaikkapa 15-vuotiaana. On meidän aikuisten vastuulla huolehtia näistä mahdollisuuksista!
Uusimpana avauksena tätä mallia halutaan laajentaa lukioon ja toiselle asteelle 15-19-vuotiaisiin. Nähtäväksi jää, millaisia toiveita ikäryhmältä löytyy ja onko harrastustoimijoilla valmiuksia lähteä mukaan. Läpinäkyvyyden ja avoimuuden periaatteen mukaisesti harrastusryhmiä tarjotaan kaupungille yhtäläisen julkisten hankintojen tarjouspalvelun kautta. Toivottavasti tämä ei rajoita pienien, mutta laadukkaiden toimijoiden kiinnostusta osallistua järjestäjänä. Verotustekniset asiat ponnahtavat toisinaan myös esiin. OKM myöntää kunnille vuosittain n. 14 miljoonaa euroa harrasteryhmien toteuttamiseen, joten työllistymisvaikutustakin tällä on.
Eikä tässä vielä kaikki: tänä vuonna jaossa on rahoitusta hankkeille, joissa järjestetään taide- ja kulttuuriesityksiä, -vierailuja ja -työpajoja 7–19-vuotiaille lapsille ja nuorille yhteistyössä koulujen, lukioiden ja ammatillisten oppilaitosten kanssa. Kulttuurintekijät – nyt kannattaa yhdistää erinomainen osaaminen, luovuus ja yhteistyö – on mahdollista työllistyä 1-3 vuodeksi!
Lähteet: Me-säätiö, OKM