Haluan kertoa teille siitä, miten lasten ja nuorten kohtaamista voidaan vahvistaa silloinkin, kun kaikki ei ole mennyt aivan toivottavalla tavalla.
Virheen sattuessa, pyydetään anteeksi reilusti
Vantaan valtuustosalissa koettiin hieno hetki, kun Simonkallion koulun 5.–6.-luokkalaiset pääsivät esittämään kysymyksiä ja mielipiteitä suoraan viranhaltijoille ja päättäjille heitä varten järjestetyllä kyselytunnilla. 
Tämä ei ollut mikä tahansa kyselytunti, vaan se syntyi ikävien tapahtumien ketjusta.
Koululaisille järjestettiin mahdollisuus tulla kuulluksi, kun kävi ilmi, että he haluaisivat ilmaista mielipiteensä ja esittää kysymyksiä. Taustalla oli huoli siitä, että väistötilojen välituntipiha Tikkurilan kirjastopuistossa poistuu ratikkatyömaan tieltä 1.9. alkaen. Tieto tuli koululle vasta viime hetkellä, mikä aiheutti epävarmuutta niin oppilaissa kuin huoltajissakin. Sain lukuisia huolestuneita yhteydenottoja huoltajilta. Miksi tieto ei ole kulkenut? Mitä nyt tapahtuu – mistä saadaan korvaava välituntipiha?
Olen erittäin iloinen siitä, miten nopeasti kaupungin viranhaltijat ryhtyivät selvittämään tilannetta prioriteettilistalla ykkösenä korvaavan välituntipiharatkaisun löytymiseksi yhteistyössä koulun kanssa. Katselmus saatiin aikaiseksi pikaisella aikataululla ja ratkaisuja etsittiin periksi antamatta.
Kasvatuksen ja oppimisen toimialalla päätettiin nopeasti, että koululaisten huolia tulee kuulla. Parasta olisi tehdä se kutsumalla heidät tapaamaan asioista päättäviä henkilöitä. Koululaisten kyselytunnilla oli lopulta 11 asiantuntijaa sekä minun lisäkseni lautakunnan varapuheenjohtaja. Heti tilaisuuden alussa pyydettiin koululaisilta anteeksi erhettä ja luvattiin tehdä jatkossa parannuksia ja viestiä asioita paremmin. Tämä oli tärkeä ele!
Kyselytunnilla lapset kysyivät rohkeasti ja viisaasti: Mihin me menemme välitunnille? Onko hiekkakentällä riittävästi varustusta, valaistusta ja talvikunnossapitoa? Onko tien ylittäminen toiselle välituntipihalle turvallista? Mitä tapahtuu kirjastopuiston arvopuille? 
Huomautettiin jopa, että yhteen kysymykseen ei vastattu.
Viranhaltijat jakoivat tietoa, kertoivat suunnitelmista ja lupasivat parantaa jatkossa tiedonkulkua. He myös laittoivat ylös lasten toiveita.
Minulle tärkeintä oli se, että lapset otettiin tosissaan – he saivat äänensä kuuluviin ja aidosti vaikuttivat. 
Tämä on demokratiakasvatusta parhaimmillaan ja juuri näin rakennetaan luottamusta ja Vantaan tulevaisuutta.
Vantaan kaupunki on UNICEFin Lapsiystävällinen kunta, josta lasten oman osallisuuden huomioiminen on yksi esimerkki. Jos nyt suoraan sanon, niin näin ne hommat hoidetaan. Kohdataan ja arvostetaan, nähdään vaivaa ja hoidetaan tilanteet huolella loppuun asti.
Upeaa työtä apulaiskaupunginjohtaja Katri Kalske & team. Kiitos perusopetusjohtaja Ilkka Kalo ja osallisuusasiantuntija Karoliina Mutanen yhteistyöstä.
…nyt jos koska olisi pitänyt median olla paikalla. Olisi toivottavaa, että kerrotaan niistä onnistumisista, joita Vantaalla on, paljon. Sitä tarvitaan – ja uskon, että ihmisetkin klikkailevat nykyään paljon mielummin positiivisia uutisia!