Olen osallistunut Jyväskylän yliopiston Koulutusjohtamisen instituutin kesäseminaareihin viiden vuoden ajan. Aina siitä lähtien, kun aloitin opinnot instituutin täydennyskoulutuksissa. Viimeisimpänä suoritin koulutusjohtamisen aineopinnot. Koulutukset ja kesäseminaarit ovat aina yhtä herätteleviä. Arjen vauhdissa ei tule pysähtyneeksi johtajuuden äärelle, ellei jokin pysäytä.
Koulutusjohtamisen instituutti viettää 30-vuotisjuhlavuotta. Seminaarin teemoina olivat arvot ja hyveet. Arvoista on puhuttu koko sen ajan, kun olen osallistunut seminaareihin. Tällä kertaa eetikko, arvofilisofi Antti Kylliäinen onnistui herättelemään tämän kuulijan täysin poikkeuksellisella tavalla: millaista kieltä käytämme puhuttaessa arvoista. Oikeastaan emme edes puhu arvoista, vaan hyveistä. Esimerkiksi ”oikeus” on arvo, mutta oikeudenmukaisuus on hyve. Puhumme siis ennen kaikkea hyvejohtamisesta ja hyveiden johtamisesta.
Kylliäistä lainatakseni hyveet ovat vapaaehtoisia, joista jokainen ammattilainen vastaa itse. Et voi kehittää työkaverin hyveitä, kuten luotettavuutta, rehellisyyttä tai rohkeutta. Jokainen valitsee hyveensä itse, mutta esihenkilö voi tukea työntekijää näiden toteuttamisessa. Jos sen sijaan hyveet muuttuvat pakollisiksi ja pakotetuiksi, niistä tulee sääntöjä.
Koulutusjohtaminen on metka laji, aivan omanlaisensa. Ammattilaiset eli pedagogit ovat oman alansa huippuosaajia. Silti oppiminen ja kasvatus ovat aina yhtä kiehtovia ja monisyisiä teemoja, joihin kohdistuu paljon yhteiskunnallista painetta sekä mielipiteitä. Luottamus koulutukseen mitataan siinä, miten hyvin toiveet ja odotukset kohtaavat ja mihin ne perustuvat.
Kasvatus- ja koulutusalan johtajuus kaipaa tutkimusta. Sitä on lisätty, mutta vasta viime vuosina.
Kannatan johtajuusopintoja kaikille esihenkilötyöstä, varsinkin rehtoriudesta haaveileville. Tällainen muodollinen, syvällinen pätevöitymiskoulutuksen vaatimus meiltä puuttuu. Mikä tarkoittaa, että johtajaksi ryhdytään hyvin erilaisin eväin, jopa suoraan opetustehtävistä. Opetushallituksen myöntämä opetushallinnon tutkinto on varsin kapea-alainen, nimensä mukaisesti hallintoon keskittyvä koulutus. Johtajuus on kuitenkin ennen muuta pedagogista ja ihmisten johtamista. Se ei ole helppoa ja vaatii pureskelua.
Minua hymyillytti, kun sain jokin aika sitten tietää, että vuonna 2006 suorittamani opetushallinnon tutkinto on vanhentunut. 
Siis 20 vuotta sitten en tiennyt johtamisesta mitään. Väittäisin, että nyt tiedän ja osaankin jonkin verran enemmän. Se ei ole todellakaan vanhentunut, vaan nimenomaan päivittynyt moninkertaisesti. Tämä vain kertoo meidän akateemisesta jäykkyydestä, joka toisinaan on irrallaan käytännöstä.
Huolta herättää, mikä on koulutuksen suunta? Millaisen arvomaailman jaamme ammattilaisten ja huoltajien/opiskelijoiden kesken, vai jaammeko? Millaista esimerkkiä valtakunnan päättäjät osoittavat käytöksellään – mitkä ovat yhteiskunnan arvot?
Tästä ei pitäisi olla epäselvyyttä, ne on määritelty mm. perusopetuslaissa ja varhaiskasvatuslaissa. Arvoja ei siis itseasiassa voi jokainen oppilaitos määritellä itse uudelleen, vaan sen tulee noudattaa lakia. Sen sijaan hyveet, jotka ovat välineitä arvon synnyttämiseksi, voidaan määritellä. Ja näin tuleekin tehdä yhteistyössä työntekijöiden, huoltajien ja oppijoiden kanssa.
Varmaa on, että hyvä johtaminen on koulutuksen yksi menestystekijöistä. Johtaminen syntyy yhteisöissä ja ihmisten välillä. Se ei ole yksilön asia. Tarvitaan asiantuntijuutta, toimijuutta päämäärien saavuttamiseksi sekä kykyä toimia silloin, kun on epävarmuutta.
Pieni info minusta:
Olen suorittanut johtamisopintoja yhteensä 145 op ja lisäksi 180 osaamispistettä (JET). Matka jatkuu, koskaan ei tule valmista. 
”Sivistys tarvitsee rinnalleen hyvää johtajuutta. Ilman sitä parhaatkin tavoitteet jäävät helposti vain sanoiksi.”