Erinomainen artikkeli HS Visio ”Varoitus kaksoismyrskystä”. Kun arvostettu belgialainen väestötutkija Ron Lesthaeghe nostaa esiin huolia, kannattaa niiden äärelle pysähtyä ja ottaa vakavasti.
Hoivakriisi ja työvoimapula ovat väistämättömiä.
Suomen kantaväestö puolittuu vuoteen 2100 mennessä ilman merkittävää maahanmuuttoa.
Lesthaeghe kehottaa Suomea panostamaan valikoivaan maahanmuuttoon ja kotouttamiseen, sillä tekoäly ei korvaa puuttuvaa työvoimaa.
Suurin syy matalaan syntyvyyteen on tutkijan mukaan se, etteivät miehet ja naiset enää kohtaa muun muassa sosiaalisen median ja eriytyneiden arvojen vuoksi. Vakaat parisuhteet jäävät syntymättä ajoissa. Individualismi on ajanut ohi. Ihmiset ajautuvat omiin kupliinsa. Perhepoliittiset toimenpiteet ja raha eivät ratkaise tätä ongelmaa.
*****
Muutama oma ajatus ja nosto näistä teemoista, joita ei voida jatkossa ohittaa, vaan ne on otettava keskustelussa vakavasti. Minuakin on moitittu siitä, että maahanmuutosta ja kotoutumisesta ei kannattaisi paljoa kirjoitella tai vähintään pitäisi olla hyvin varovainen. Mutta olen tästä täysin toista mieltä. Sitä keskustelua tulee johtaa asiallisesti, eikä jäädä sivuun.
Suomalaisuus sellaisena, kuin me sen männävuosilta ymmärrämme tulee väistämättä muuttumaan. Mitä on suomalaisuus? Onko se kulttuuri, kieli vai syntyperä? Uskoakseni haluamme kuitenkin säilyttää suomalaisen arvokkaan kulttuurin. Tämä tarkoittaa, että kaikki he, jotka täällä asuvat, ovat sen omaksuneet ja sitä perinnettä jatkavat. Kysymys on siitä, että meillä riittää työikäistä väestöä pitämään yhteiskuntaa pystyssä. Ajattelen, että monikaan ei ole tullut tätä ajatelleeksi. Meitä kantasuomalaisia ei vain kymmenien vuosien päästä enää riitä. Kansat ovat aikojen saatossa sekoittuneet ennenkin, ja nyt se tulee väistämättä osumaan suomalaisuuteen.
Emme voi vältellä tätä keskustelua, vaan sitä pitää johtaa! Onnistunut kotoutuminen liittyy kieleen, kulttuuriin, työhön, tapaan elää ja olla. Vaadimme tietynlaista yhteiskuntaorientaatiota ja ennen kaikkea sitoutumista tasa-arvoon ja vastuihin ja velvollisuuksiin. Kotoutuminen on kaksisuuntainen prosessi, jossa sekä yksilöllä että yhteiskunnalla on vastuut ja asenteet. Kaksi keskeistä kysymystä:
Mitä on riittävä kotoutuminen?
Miten tuemme, mitä vaadimme, millaiset ehdot asetamme?
Miten suomalaisuus määritellään?
On siis ymmärrettävä, että kotoutuminen ja kotoutumispolittiikka ovat aivan keskeisiä ja kriittisiä kysymyksiä suomalaisuuden ja työllisyyspolitiikan jatkumisen kannalta. Ne ovat osa ratkaisua, eivät ongelmaa. Kun puhutaan työllisyydestä, on puhuttava kotoutumisesta.
Väestötutkijan ratkaisuehdotus on, että näihin asioihin tulisi varautua pikaisesti.
Antisosiaalinen media vaikuttaa jo näkyvästi ihmisten ajankäyttöön, ihmissuhteisiin, kohtaamisiin, pariutumiseen ja moneen sellaiseen asiaan, jotka ovat tulevaisuutemme kannalta kriittisiä. Tutkijan mukaan raha taloudelliset reunaehdot, etuudet tai muut järjestelyt ovat hyvä tuki, mutta eivät ratkaise suuntaa.
Olen viitannu aiemminkin professori Liisa Keltikangas-Järvisen ajatuksiin itsekkyyden ajasta (Itsekkyyden aika, 2025, WSOY). Ne yhdistyvät nyt sujuvasti väestötutkijan esiin nostamiin huoliin. Syntyvyyttä tuskin enää pelastetaan paremmalla pariutumisella, mutta jos edes elämänlaatua ja suomalaisuuden vahvaa koheesiota. Huoleni on, että kuplautuminen, eriytyminen ja vastakkainasettelu murentavat sen kaikkein arvokkaimmann ytimen, jota voisimme vaalia syntyvyydestä riippumatta.