Kirjoitin kolumnin Nurmijärven Uutisiin (26.7.) aiheesta, joka on todellakin kuuma peruna. Kaikentyyppiset työllistymistä edistävät toimet ovat kullanarvoisia. Tiedätte, että olen henkeen ja vereen sivistyssoturi. Uskon myös, että Suomessa ei osata hyödyntää täysimääräisesti olemassa olevaa koulutusverkostoa. Jokin kummallinen kynnys siinä on. Luulisin, että ne ovat pölyttyneet mielikuvat. Sana kansalaisopisto ei luultavastikaan tuo henkilölle kovin raikasta ja innovatiivista mielikuvaa, ellei hän ole itse kokenut, mitä siellä nykyään tehdään. Ja aivan valtavan paljon tehdäänkin. Monista menneiden aikojen kursseista on luovuttu jo ajat sitten. Nykyisin kuljetaan aallon harjalla ja kumppanina moneen suuntaan. Tässä kolumnin sisältö – olkaa hyvät!
Kansalaisopisto on työllisyyden puuttuva silta
Työllisyysalueiden käynnistyttyä Suomessa rakennetaan uutta tapaa tukea työllistymistä. Käynnistysvaihe on ohitse ja nyt on prosessien kehittämisen vuoro. Työtä vailla olevan ihmisen näkökulmasta ratkaisevaa on yksinkertainen kysymys: mistä löytyy seuraava askel eteenpäin?
Tähän kysymykseen kansalaisopistot voivat vastata paljon nykyistä vahvemmin ja toimia siltana. Paikallisina oppilaitoksina ne tavoittavat laajasti eri-ikäisiä ja -taustaisia kuntalaisia. Ne ovat lähellä ja tuttuja kaikkialla Suomessa. Moni uskaltaa aloittaa opiskelun juuri paikassa, jossa ei tarvitse ensin todistaa kelpoisuuttaan. Juuri siksi ne ovat työllisyysalueille erinomainen kumppani.
Työllisyyden ekosysteemissä tarvitaan vähemmän siiloja ja enemmän siltoja.
Tärkeä näkökulma on osaamisen vahvistaminen. Työllistymisen polut ovat yksilöllisiä. Työllistymistä edistävä ratkaiseva lenkki voi olla perustaitojen vahvistaminen. Kaikki eivät tarvitse tutkintoa, mutta moni tarvitsee pienen, oikea-aikaisen osaamiskokonaisuuden. Kieli, luku- ja kirjoitustaito, digitaidot, työelämän vuorovaikutustaidot ja oman osaamisen sanoittaminen ovat monelle työhön pääsyn edellytyksiä.
Kokonaisuuteen kuuluu myös tekoäly. Suurella osalla aikuisväestöstä ei ole vielä koulutusta lainkaan siihen, miten tekoälyä käytetään työn tukena, tiedonhaussa, tekstien tuottamisessa tai oman osaamisen kehittämisessä. Jos tämä osaamisvaje jätetään hoitamatta, osa työikäisistä jää nopeasti työelämän muutoksen reunalle.
Kotoutuminen ja työllisyys kietoutuvat tiiviisti yhteen. Belgialainen väestötutkija Ron Lesthaeghe totesi Helsingin Sanomien Visio-liitteessä 5.7. julkaistussa haastattelussa, että työllisyydenhoidon yksi keskeisistä ja ratkaisevista tekijöistä on kotoutuminen. Kieli, yhteiskuntaosaaminen, työelämätaidot ja osallisuuden kokemus rakentuvat rinnakkain. Kansalaisopistot voivat olla tässä kuntien ja työllisyysalueiden entistä vahvempi tuki, kunhan yhteistyölle luodaan toimivat rakenteet. Tähän tulisi kiireesti panostaa ja se tulisi laittaa kuntoon.
Ongelma on, että rakenteet eivät aina ole ihmisen puolella.
Ongelma on, että rakenteet eivät aina ole ihmisen puolella. Hankintalainsäädännön, rahoitusmallien ja hallinnollisten rajojen vuoksi voidaan päätyä tilanteeseen, jossa valtion ja kuntien rahoittamat oppilaitokset eivät voi joustavasti toteuttaa juuri sitä koulutusta, jota alueen ihmiset ja työnantajat tarvitsisivat. Silloin varsinainen tavoite eli työllistymisen vahvistaminen jää hallinnollisten kysymysten varjoon. Tämä on iso menetys, koska osaaminen, opettajat ja toimintavalmius ovat jo olemassa. Kunnallisten ja yksityisten oppilaitosten asemaa tulee tarkastella tässä tilanteessa yhdenvertaisesti varsinkin, jos niiden toiminta perustuu saman lakiin ja valtionrahoitukseen, kuten vapaan sivistystyön oppilaitoksilla. Tätä asiaa on korostettu muun muassa ajankohtaisen kotoutumislain uudistuksen ja rahoitusmuutosten vaikutusten arvioinnissa.
Työllisyyden ekosysteemissä tarvitaan yhteinen tahtotila: toimijoiden on tunnettava toistensa vahvuudet ja osattava ohjata ihminen oikeaan paikkaan ajoissa. Osaamisen kehittämisen esteenä eivät saa olla rakenteet, vaan niiden tehtävä on avata polkuja. Työllisyyden ekosysteemissä tarvitaan vähemmän siiloja ja enemmän siltoja. Kansalaisopistoilla on pedagoginen verkosto ja ketterä valmius rakentaa tällaisia sisältöjä yhdessä kuntien, työllisyysalueiden, yritysten ja muiden oppilaitosten kanssa. Ammatillisen koulutuksen toiminnanohjauskokeilu osoittaa samaan suuntaan: työllisyyspalveluiden, yritysten ja oppilaitosten yhteistyön on oltava sujuvampaa. Palvelujen on oltava siellä, missä ihmiset ovat. Miksi työllisyysalueiden palvelupisteitä ei voisi olla myös kansalaisopistojen yhteydessä?
Kansalaisopisto ei ole palvelujen sivuraide. Se voi olla juuri se silta, jonka kautta ihminen löytää takaisin osaamiseen, yhteisöön ja työhön.
Jenni Karemo
Kansalaisopistojen liiton varapuheenjohtaja
Nurmijärven Opiston rehtori