Mielidipekirjoitukseni Vantaan Sanomissa 3.10.
*****
Helsingin Sanomissa julkaistu artikkeli kotouttamisleikkauksista (HS 25.9.) herättää aiheellista huolta. Kotoutumiskoulutus on kriittinen osa suomalaisen yhteiskunnan toimivuutta. Rahoituksen jatkuvuus koskettaa erityisen vahvasti kaupunkeja kuten Vantaata, joissa maahanmuuttaneiden osuus väestöstä on korkea. Myös Kuntaliitto on osoittanut asiassa huolensa.
Haluan nostaa esiin asiaan liittyvän yksityiskohdan ja merkittävän sisältömuutoksen, joka uhkaa romuttaa kriittisesti kotoutumisen onnistumisen myös Vantaalla.
Kotoutumisen rahoitusjärjestelmää ollaan siirtämässä kokonaisuudessaan Työ- ja elinkeinoministeriön alle. Huoli kohdistuu siihen osaan rahoitusta, joka nykyisellään kuuluu Opetusministeriön alaisuuteen.
Luku- ja kirjoitustaidon koulutukseen myönnetään korvamerkittyä valtionosuutta oppilaitoksille, kuten Vantaan aikuisopistolle, mutta nyt se uhkaa loppua kokonaan. Rahoitus perustettiin vuonna 2018 ja myytiin koulutuksen järjestäjille 100 prosenttisesti toteutuneiden opetustuntien rahoituksena. Nykyisellään rahoitus kattaa enää vain noin 50–60 prosenttia toteutetuista tunneista, mikä on hyvä tunnistaa myös Vantaalla.
Rahoitusta ollaan siirtämässä Työ- ja elinkeinoministeriön alle ja tässä muutoksessa loputkin korvamerkitystä, kaupungille tärkeästä valtionosuudesta sulaa pois. On perin kummallista, että opetussuunnitelmaan perustuva sivistystehtävä siirretään pois Opetusministeriön alaisuudesta.
Toteutuessaan tämä romuttaa järjestelmän, jota on kehitetty valuvioista huolimatta nyt seitsemän vuoden ajan tuloksekkaasti. Luku- ja kirjoitustaidon koulutusta annetaan Vantaalla tuhansia tunteja ja se on merkittävä osa kotoutumista. Jatkossa tähän osoitettu rahoitus tulisi löytää omasta pussista.
On myös tärkeää todeta, että luku- ja kirjoitustaidon koulutus ei ole “tehtailua” tai “bisnestä”. Se perustuu oppilaitoksen opetussuunnitelmaan, jota toteuttavat koulutetut suomen kielen opettajat. Ilman tätä perustaa ei ole mahdollista kotoutua, jatkaa opintoja, päästä työelämään tai edes hoitaa arjen asioita.
Vantaan kaupungin näkökulmasta kysymys on erityisen ajankohtainen. Meillä on sekä velvollisuus että halu tukea asukkaidemme kotoutumista. Samalla on selvää, että kaupungin oman rahoituksen osuutta ei voida lisätä loputtomasti – jokainen lisäeuro on väistämättä pois jostain muusta tärkeästä palvelusta. Siksi luku- ja kirjoitustaidon koulutuksen rahoitus tulee turvata valtionosuuksilla. Tämä on valtion rahoitustehtävä, ei yksittäisten kuntien vastuu.
Vantaalla, jos missä, tämä ymmärretään konkreettisesti. Nyt toivon, että myös valtakunnan tasolla harkitaan uudelleen, ennen kuin on liian myöhäistä.
Jenni Karemo
kaupunginvaltuutettu (kok.)
kasvatuksen ja oppimisen lautakunnan pj