Varman toimitusjohtaja Risto Murto herätteli kansaa toteamalla ääneen Taloussanomien haastattelussa 20.4., että hyvinvointivaltio on rikki. Monet meistä ovat eläneet aikaa, jolloin seuraava vuosi oli edellistä parempi. Viimeisen 20 vuoden ajalta tämä on tosin ollutkin kupla, joka nyt puhkeaa. On ajateltu, että paisuttamalla palveluita velaksi, tulevat ne jonain päivänä moninkertaisesti maksetuiksi. Sitä päivää ei ole vieläkään koittanut. Ei ole syntynyt talouskasvua, hyvinvointia, yhteiseen hiileen puhaltamista, suurta vastuunkannon rynnistystä. Mitä on tapahtunut? On syntynyt armoton taistelu eduista, tuista ja siitä, miten jonkun muun pitäisi hoitaa tämä ja tuo asia. Ei voi muuta todeta, kuin että tämä tie on ollut kestämätön. Se on ohjannut meidät yksilökeskeiseen suuntaan, jossa tilapäiseksi tukiverkoksi tarkoitetut palvelut ovat muuttuneet jokapäiväiseksi ansainnaksi. Työnteosta voidaan todeta jopa, että sitä ei kannata tehdä. ”Minun etuni ovat meidän etujamme tärkeämpiä.”
On selvää, että meillä on merkittäviä rakenteellisia haasteita. Julkisia palveluita ei (vielä) tuoteta tulospalkkioiden ohjaamana – tuottavuusajattelu on mörkö. Ymmärrän, että se ei istu kaikille toimialoille samalla tavalla, mutta muokattuna kyllä. Hyvinvointialueella on näissä onnistuttu vähitellen, vaikka kyse on hyvin herkästä aiheesta.
Vantaan Yrittäjien kannanotto , jossa kiteytyy kaikkein olennaisin.
”Väestön kasvusta huolimatta verokertymä ei kasva. Tämä on vakava varoitussignaali: kasvava kaupunki, joka ei saa kasvusta taloudellista hyötyä, tekee jotakin rakenteellisesti väärin.”
”Talouden sopeuttamisessa katse on suunnattava rakenteisiin, ei yksittäisiin helppoihin ratkaisuihin. Kaupungin koko palvelurakenne on perattava ennakkoluulottomasti. On kysyttävä, mitä palveluja kaupungin on välttämätöntä tuottaa itse ja missä kohdin paikallista yrittäjyyttä voidaan hyödyntää nykyistä enemmän. Kaiken tekeminen omana toimintana ei ole automaattisesti tehokasta eikä taloudellisesti järkevää.”
Lisäisin vielä digitaaliset ratkaisut, joita ei julkisella puolella hyödynnetä nimeksikään. Pitääkö asiat kirjata kolmeen kertaan eri järjestelmiin, miksi päätöksen saaminen kestää viikkoja tai kuukausia?
Voisiko tekoäly helpottaa Wilma-kirjaamista tai tehdä koonteja ennakoivasti muutoksista, joita vaikkapa koulupudokkaiden kohdalla saadaan poissaoloista ja oppimistuloksista? Nopeasti ja ennakoivasti kiinni tukeen, joka säästää rahaa. Opintojen keskeyttäminen, työttömyys, terapia jne. tulevat kuapungille kalliiksi.
Suorittavaa työtä pitäisi sujuvoittaa ja sillä tavoin tehostaa, jotta aikaa jäisi siihen, mihin sitä kuuluu käyttää. Tekoäly ja digitaaliset järjestelmät pitäisi valjastaa pikimmiten työn tueksi erityisesti julkisella puolella.
Risto Murron ja monen muun tavoin olen erittäin huolissani nuorista. Lukutaito on sukupuolittunutta: pojat jäävät jo alkumetreillä tytöistä jälkeen. Jokainen syrjäytynyt nuori, vaille koulutuspaikkaa ja tutkintoa jäänyt, työmarkkinoiden ulkopuolelle tipahtanut nuori on inhimillinen tragedia. Se on myös yhteiskunnalle kaikkein epäedullisin vaihtoehto.