Vantaan kaupunginvaltuusto hyväksyi strategian vuosille 2026-2029. Slogan ”Tulevaisuus asuu Vantaalla” virittelee toivoa ja katseita kohti parempia aikoja. On erittäin selvää, että nykyisillä toimintaperiaatteilla ja -ohjelmilla ei voida jatkaa tai tulos on yhtä negatiivinen kuin edellisvuonna. Mitataanpa sitä työttömyyden, verotulojen, lukutaidon kehityksen tai turvallisuuden kautta, ovat ajat kohtuullisen kaukana suotuisista.
Tämä ei suinkaan tarkoita sitä, että Vantaalla tehtäisiin huonoa työtä. Päinvastoin, valtavia panostuksia ja korjausliikkeitä on tehty niin kasvatuksen ja koulutuksen alalla, kulttuurissa, liikunnassa kuin infrassa. Silti tuntuu, että mikään ei riitä. Varsinkaan resurssit. Ja niiden taakse on aina helpohko sujahtaa: kyllä muuten tapahtuisi vaikka mitä, mutta ei ole resursseja. Eihän se aivan näinkään ole. Vantaan ja Keravan hyvinvointialueella on laitettu muutamassa vuodessa talous ja tuotantotavat tasapainoon. Palveluihin pääsy on parantunut merkittävästi, työtyytyväisyys lisääntynyt ja tuulet ovat suotuisat (tähän ei tule sekoittaa sitä, mikä on hyvinvointialueesta riippumatonta myrskyä). Näin tulee tehdä kaupungissakin: tarvitaan rohkeat ja kunnianhimoiset uudistamisohjelmat, jotka tehostavat toiminnot ja takaavat palvelut. Olen varma, että tulevina vuosina seurataan hyvin tarkasti mittareita, jotka ohjelmatyössä tullaan asettamaan. Luottamushenkilöt ja viranhaltijat tulevat olemaan kovassa ristipaineessa talouden realiteettien ja valtuustosopimuksen kanssa.
Strategian käsittely, valtuustopuheeni 26.1.2026
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut,
Tämä strategia ei ole valmis vastaus – vaan parempi kysymys.
Kysymys siitä, millainen kaupunki Vantaa haluaa olla aikana, jolloin vanhat mallit eivät enää riitä.
Tein uutta strategiaa lukiessani ehkä hieman epätavallisen kokeen.
En aloittanut visiosta enkä kärkihankkeista, vaan laskin sanoja.
Kuinka usein strategiassa mainitaan lapset, nuoret, perheet, lukeminen, koulutus, kulttuuri ja sivistys – ja miten se eroaa edellisestä strategiasta?
Tämä ei ole kielipoliisin työtä, vaan ajattelun mittaamista.
Sanat kertovat siitä, mitä pidämme tärkeänä – ja ennen kaikkea siitä, mistä uskomme ratkaisujen löytyvän.
Tein pienen mutta paljastavan havainnon.
Edellisessä strategiassa nämä sanat mainitaan yli sata kertaa – uudessa selvästi (-70%) vähemmän. Tämä ei ole lipsahdus, vaan tietoinen muutos. Vanha strategia oli kaupunginjohtaja Timosen mukaan kuin a la carte -lista: paljon hyviä asioita, mutta vähän valintoja. Ajan kuluessa oli haastava muistaa, mitä kukakin oli tilannut. On todettava, että uusi strategia ei todellakaan toistele sanoja, vaan osoittaa suunnan. Se tekee kasvatuksesta ja oppimisesta koko kaupungin läpileikkaavan voiman – ei yhtä otsikkoa muiden joukossa, vaan perustan, jolle elinvoima ja hyvinvointi rakennetaan. Kokoomuslainen lähtökohta on selvä: koulutus on yhteiskunnan tärkein investointi. Mutta investointi ei tarkoita vain rahaa – se tarkoittaa rohkeutta tehdä päätöksiä, jotka kantavat yli vaalikausien. Nyt tehdään arvovalintoja ja seuraavaksi alkaa hallinnollinen hienosäätö. Onkin niin, että toimeenpanosuunnitelmat toistelevat sanoja, joita sinnikkäästi etsin strategiasta.
Odotukset kohdistuvat ohjelmatyöhön. Niiden sisällöstä on löydyttävä vastauksia. Tiedämme, että esimerkiksi myönteisen aluekehityksen muutosvoimat tulevat olemaan ennen kaikkea isossa K:ssa eli kulttuurissa. Toimenpideohjelmissa on muistettava myös haasteisiin keskittymisen kääntöpuoli: onnistunut kotoutuminen ei ole sitä, että unohdetaan täysin panostukset muihin kuin kotoutujiin. Perinteinen ansa on se, että keskitytään vain siihen, mikä pitää korjata. Päinvastoin – vahvuudet ja kaupunkiamme kantavat voimat on muistettava pitää mukana.
Hyvät valtuutetut,
Jos jatkamme kuten ennen, saamme myös tulokset kuten ennen. Ja niihin meillä ei enää ole varaa. Aika monen asian on nyt muututtava. Uudessa strategiassa haluan tulkita rohkeaa ja tärkeää ydinajatusta:
eteenpäin pääseminen edellyttää sitä, että käännämme heikkoudet vahvuuksiksi. Jos kaupunki on Suomen turvattomin, tehdään siitä turvallisin. Turvallisuus on edellytys kasvulle – ei sen sivutuote.
Se on vaativa ajatus – mutta juuri siksi oikea.
Uusi strategia muistuttaa minusta reittikarttaa. Se ei lupaa, että matka on helppo.
Mutta mikä tärkeintä, sinne on sisäänkirjoitettu myös tulevaisuuden toivo.
Tämä sivistys-sanan puuttuminen kokonaan uudesta strategiasta harmittaa soturia vietävästi. Mutta siitä ainut ulospääsy on se, että sanojen sijaan on uskottava tekojen voimaan.