Kunnille on juuri myönnetty Harrastamisen Suomen mallin toteuttamiseen 20 miljoonaa euroa Opetus- ja kulttuuriministeriön valtionavustusta. Lupa‑ ja valvontavirasto on päättänyt lukuvuoden 2026–2027 Harrastamisen Suomen mallin avustustusjaosta. Avustuksia myönnettiin yhteensä 262 hankkeelle, joiden kautta harrastustoimintaa järjestetään 273 kunnassa eri puolilla Suomea. Toimintaan arvioidaan osallistuvan lähes 150 000 lasta ja nuorta 11 000 kerhossa ja yli 2000 koulussa. Toiminta on suunnattu 1.-9. -luokkalaisille. Harrastuskerhojen suunnittelun pohjalla ovat koululaiskyselyt ja toiveet. Kerhoja järjestetään laajasti eri sisältöalueilla aina taiteesta taitoihin, luonnosta ja digiin.
Harrastamisen Suomen mallin taustalla on eheytetyn koulupäivän kokeilu vuosina 2002–2005. Siinä koulupäivään kytkettiin oppituntien lisäksi oppilaiden toivomia harrastuksia, joita ohjasivat harrastustoiminnan kehittämisestä kiinnostuneiden opettajien lisäksi pätevät ohjaajat koulun ulkopuolelta. Tutkimus osoitti koulupäivän rakenteen uudistuksella olevan monia suotuisia vaikutuksia. Harrastus koulupäivän yhteydessä toteuttaa Yhdistyneiden kansakuntien lapsen oikeuksien sopimusta (artikla 31). Se sisältää lapsen oikeuden kulttuuriin, taiteeseen sekä virkistys- ja vapaa-ajan toimintaan ja sopimusvaltioiden velvollisuuden kannustaa sopivien ja yhtäläisten mahdollisuuksien tarjoamista lapsille niihin osallistumiseksi.
Hanketta on toteutettu useita vuosia ja hallitus lisäsi avustusrahoitusta pysyvästi viidellä miljoonalla eurolla. Millaisia kokemuksia kentällä on tästä saatu? Onko jokaiselle lapselle ja nuorelle saatu matalan kynnyksen harrastuskokeilu? Onko tavoitettu oikea kohderyhmä eli ne lapset, joilla ei ole muuta harrastusta tai joilla on muita vähemmän mahdollisuuksia osallistua ohjattuun toimintaan?
Järjestin Vantaalla tähän liittyen palaverin helmikuussa. Harrastusten Vantaata on toteutettu vuodesta 2021 ja juuri myönnetty rahoitus ensi kaudelle on 750.000 euroa. Edelliskauden rahoitus oli 600.000 euroa, joten nousua on 20%. Vuosittain tämä toiminta tavoittaa n. 6500 peruskouluikäistä yli 300 harrastusryhmässä. Kaupungin strategiassa vuosille 2026-2029 nojataan Hyvän elämän Vantaa -tavoitteeseen. Sen mukaisesti on luvattu varmistaa, että lapset ja nuoret saavat monipuoliset mahdollisuudet löytää omat vahvuutensa ohjattujen harrastusten, kulttuurin, liikunnan ja monenlaisen muun tekemisen kautta. Kaupungin sitovana tavoitteena on, että kaikilla lapsilla on harrastus, jossa saa oppia ja tehdä yhdessä muiden kanssa. Tavoitetaso 7-17 -vuotiaista on asetettu 84% (lähtötaso 78%).
Pyrkimyksenäni on ymmärtää, miten tavoitteissa onnistutaan ja millaisia kehittämistarpeita on tunnistettu. Kasvatuksen ja oppimisen toimialan vuosikatsauksessa todetaan, että harrastustavoitteissa ei olla onnistuttu. Paikallisia muutoksia voidaan aina tehdä, mutta valtionohjauksellakin on iso rooli. Huoli lähtee siitä, että tavoitteeseen ei olla aivan päästy ja erilaiset kyselytulokset tuottavat ristiriitaista dataa. Seuraavassa keskeisiä ohjausmuutostarpeita:
- Valtakunnallisesti keskeistä on, että mittaristo tukee kuntien tavoitteellista kehittämistyötä. Tuloksia arvioidaan nyt erilaisin mittarein, mikä aiheuttaa haasteen. Kouluterveyskyselyn muutokset ovat osoittaneet, että vertailukelpoisuus on tärkeää, jotta kehityssuuntaa voidaan arvioida. Osallistujalukumäärän lisäksi tulisi valtakunnallisesti arvioida vaikuttavuutta ja saavutettavuutta eli indikaattoreita tulisi tarkentaa.
- Rahoitusmallin osalta on tärkeää tarkastella ohjausvaikutuksia. Jos malli perustuu yksinomaan osallistujamääriin, se voi vahvistaa jo valmiiksi aktiivisten toimijoiden asemaa. Rahoituksen ei ole tarpeen seurata osallistujaa, vaan rahoituksen tulisi kannustaa erityisesti eriarvoisuuden vähentämiseen nykyistä tehokkaammin. Erityisen tuen lasten huomioiminen rahoituksessa, samoin segregaation ehkäisemiseen (esim. kielitukeen) tulisi olla oma painokerroin rahoituksen myöntämisperusteissa.
- Erityinen haaste on 2. asteen mukaan saaminen eli 16-18-vuotiaat
- Pitkäjänteinen ja ennakoitava rahoitus mahdollistaa sen, että harrastuspolkuja voidaan rakentaa pysyvästi eikä vain projektimaisesti. Tehtävä on kirjattu nuorisolakiin ja rahoitus myönnetään vuosittain. Voisiko rahoituksessa olla esim. kiinteä osa ja liikkuva osa, jotta parannettaisiin ennakoitavuutta. On hyvä, että omavastuuosuutta on laskettu 30% -> 25%. Vantaan näkökulmasta omavastuuosuutta tulisi entisestään laskea.
On todettava, että harrastamisen kokonaisuus on paljon muutakin kuin vain Harrastusten Vantaa -hanke. Siihen kuuluu lukuisia oppilaitoksia, seuroja, yhdistyksiä ja muita toimijoita. Tämä ekosysteemi tuottaa valtavasti palvelua ja hyvinvointia, joka antaa perustan hyvälle elämälle.